Kilpailujulistus!

Käypä kuittaamassa käyntisi ja mene sitten toisiin blogeihini, joista löydät kaksiosaisen kilpailun säännöt. (En jaksa enää tehdä niitä kolmanteen kertaan, mutta etsin siis esineelle “nimeä” ja käyttöideoita ja kävijöitä tietysti blogeihin. Osallistua saa monta kertaa, mutta vastaukset kilpailupostauksiin. Palkintojakin on luvassa! Kilpailu jatkuu 10. elokuuta asti.

Aihe Yleinen | Kommentit (0)

Huh-huh-hu-huu

Melkein kävi hassusti. Luulin jo, että ajatus on heittänyt minut ulos, kun en ole moneen viikkoon käynyt tätä ruokkimassa. Onneksi sentään yrityksen ja erehdyksen ja hyvän muistikirjan avulla pääsin sisälle. Olisihan se ollutkin noloa jäädä ulos.

Olen puuhaillut viimeiset ajat monien asioiden parissa. Sukututkimusta, erään väitöskirjan lukemista, kaikenlaisen muunkin tekstin lukemista: hömpästä ja dekkareista elämäkertoihin. Pihan rapsutusta ja kitkemistä sekä ikuisuusprojektina olevan tulevan kukkapenkin raivaamista. Olen vasta maastotutkimusvaiheessa ja tehnytkin erilaisia  arkeologisia löydöksiä ruostuneista rautanauloista, linnunluista, kiuaskivistä aina 60-luvun kaljapullon korkkeihin.

Sukuun liittyy murhetta. Vanhempieni vanheneminen ja varsinkin äidin dementoituminen, kuten tuolla muualla olen pitkin kesää kertonut, on ollut tämän kesän pääteema.  Huolta on kotonakin. Oma miesrukkani on ravannut tutkimuksissa ja mitä enemmän tutkitaan ja annetaan troppeja, sen sairaammaksi ja uupuneemmaksi hän tulee.

Sydänlääkkeet aiheuttavat nyt jatkuvaa päänsärkyä. Tai sitten jatkuva päänsärky on ilmaantunut samaan aikaan uusien lääkkeiden kanssa. Kun olen kysellyt, että eikö nyt olisi jo aika  ja niin edelleen, niin hän kokee sen tivaamiseksi ja painostamiseksi. Huolettaa, mutta aikuinen mies ehkä itse tietää, milloin soittaa poliklinikalle.

Kun mies ei juuri tällaiseen vaivaan ole tottunut, niin jo sopeutuminen siihen, että on oikeasti sairas, se on vaikeaa. Siitä puhumattakaan, että viidellä poliklinikkakäynnillä on tavannut viisi eri lääkäriä. Kloppia, sanoo mies. - On väärin sanoa, ettei hän tietäisi mitä on olla oikeasti sairas, sen hän totisesti tietää. Mutta siis uudella tavalla, erilaisesti sairas, kun ei ikinä nimenomaan päätä ole edes särkenyt.

Mutta muuten kesä on mennyt hyvin.

Aihe sukua | Kommentit (1)

Ollaan jo heinäkuussa

Heinäkuu eli puolet kesästä mennä vilahtanut vikkelästi ohi. Alkukesä meni kovin nopeasti, sillä vanhempani ovat sairastelleet vuorotellen toukokuusta lähtien. Äidin dementia on pahentunut merkittävästi ja isä uupuu raskaan hoitotaakan alla. Mutta he ovat keskenään sopineet hoitavansa toisensa mahdollisimman pitkään kotona. Sitä tahtoa me lapset emme voi emmekä halua kiistää. Toivomme vain, että tilanne päättyisi aikanaan heidän toivomallaan tavalla.

— Tyttärellä alkaa ensi viikolla loma ja hän valitteli juuri kauheaa kohtaloaan, kun helteet ovat kuulemma nyt päättymässä. Itse puolestani toivon vähän viileämpää. “Perinteistä afrikkalaista ruumiinrakennettani” ja lääkityksiäni ajatellen viileä ilmanala sopii paremmin. Onneksi sisällä onkin hivenen viileämpää ilman jäähdytyslaitteitakin. Niitä taas ei tähän taloon tule, sillä jo lämmittäminen syö sen verran sähköä, että enää uusia syöppöjä ei kaivata. Jotkut käyttävät lämpöpumppua, mutta meille se ei käy.

Tänäänkin lähdin kasvimaalle vasta aika myöhään, vaikka toisaalta tietysti kasveille onkin eduksi että ne kastellaan vasta illalla. Muuten aurinko herkästi polttaa pisaraiset lehdet. Kastelin kukkapenkit, ruukut, kasvimaan, kasvihuoneen ja täytin vielä vesisaavitkin. Jospa sillä keinoin olisin ollut sateentekijänä?

Minulle tuli oikein huono omatunto, kun en aikoihin ole piipahtanut täällä. Pitää kai tätäkin välillä vähän ruokkia, vaikka kieltämättä kaksi muuta blogiani ovat ne, joita ylläpidän. Mutta ei sitä koskaan tiedä, milloin mieli muuttuu. - Hyvä kun tulin, sillä löysin uuden kommentinkin, vaikka kommentoija oli tuttu muista blogeistani. Kiva kun kävit!

Aihe Iloa, Surua | Kommentit (4)